Työelämälähtöisyys
Miten työelämälähtöisyys näkyy ammatillisen koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa? Ja kuinka nopeasti työelämän muutoksiin reagoidaan?
Työelämälähtöisyys näkyy ammatillisen koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa hyvin vahvasti. Voidaan puhua jopa pedagogiikan ameebamaisuudesta, sillä globaali ja paikallinen sekä yhteisöllisyys ja yksilöllisiin tavoitteisiin vastaaminen vaativat jatkuvaa suunnittelua ja valmiutta tehdä muutoksia lyhyelläkin aikavälillä.
Ammattikorkeakouluilta ensisijaisesti edellytetään aktiivista roolia työelämän osaamistarpeiden huomioon ottamisessa ja alueiden kehittämisessä sekä alueellisiin työvoimatarpeisiin vastaamisessa. Tätä tehtäväänsä varten ammattikorkeakoulut osallistuvat toiminta-alueidensa aluekehitysstrategioihin, -ohjelmiin ja -hankkeisiin.
Työelämän ja oppilaitoksen välistä yhteistyötä tehdäänkin hyvin monella eri tasoilla ja osa niistä huomioidaan jo koulutuksen suunnitteluvaiheessa. Niitä ovat esimerkiksi työssäoppiminen, näytöt, vierailut yrityksiin, työelämästä opettajia oppilaitoksiin, neuvottelukunnat, yhteiset laitteet ja laitehankinnat, opetussuunnitelmatyö, ja kummiluokkatoiminta. Eri tasoja voivat olla mm. opettajien, opiskelijoiden ja työpaikkaohjaajien käymistä ohjauskeskusteluista aina oppilaitos- ja yritysjohtajien välisiin neuvotteluihin. Kaikki toiminnot eivät välttämättä kohtaa, vaikka toiminnoilla on toisiinsa vaikutusta. Monipuoliset yhteistyömuodot tukevat useasti toisiaan ja lisäävät molemminpuolista tuntemusta eri tulokulmista. Opettajan tehtävänä on omassa roolissaan usein toimia välimaastossa ennakoiden tulevia työelämän muutoksia, alueen ja alan kehitystä. Käytännön työpaikkojen tuntemus ja säännöllinen vuorovaikutus työpaikkojen edustajien kanssa työssäoppimisen yhteydessä, opetussuunnitelmatyössä ja esim. vierailukäyntien yhteydessä tai yhteisissä projekteissa pitää tuntumaa ajankohtaiseen osaamiseen yllä. Työssäoppimisjakson ohjaamista yksistään ei tule nähdä ainoana työelämän yhteistyömuotona, vaan siihen sisältyy myös työssäoppimisen suunnittelua ops-työn yhteydessä, työssäoppimispaikkojen kartoittamista, työpaikkaohjaajien perehdyttämistä ja näyttöjen arviointeja. Näin ollen työelämälähtöisyys näkyy ammatillisen koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. (Helander 2009, 90 - 91.)
Kansainväliset muutokset?
Maailmanpolitiikka on vaikeasti ennustettavaa, Euroopassa taloutta ja sitä kautta työelämää koskevat päätökset tehdään suurelta osalta EU:ssa. Koulutuksen reagoiminen näihin kansainvälisiiin muutoksiin on verrattain hidasta. Kehittämisohjelmat tehdään vuosien päähän ja niitä varten pyritään parhaimmillaan visioimaan tulevaisuutta 15 vuoden päähän (esim. Oivallus-raportti, työelämän kehittämisstrategia). Työ- ja elinkeinoministeriöllä on yliopistojen kanssa omat tutkijaverkostonsa ja kansallisella tasolla esimerkiksi yliopistokeskukset nopeuttavat osaltaan koulutuksen työelämälähtöisyyttä.
Miten alueellisiin muutoksiin reagoidaan ja kuinka ne voidaan ennakoida?
Opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa koulutuspolitiikan suunnittelusta ja toimeenpanosta Suomessa. Yksittäinen oppilaitos ei itsenäisesti voi päättää tarjoamistaan koulutusaloista. OKM.ssä tehdään alueelliset ennakointitiedot, joissa selvitetään tarvittavan osaamisen tilannetta nyt ja tulevaisuudessa kullakin alueella. Oppilaitoksen saadessa koulutuksen järjestämislupa, oppilaitos laatii opetushallituksen laatiman opetussuunnitelman perusteiden pohjalta oman oppilaitoskohtaisen opetussuunnitelman. Tässä kohdassa opettajan alan tietämys ja tuntemus nousee suureen arvoon ja määrittää sen kuinka opetus toteutetaan oppilaitoksessa. Muutosten ennakoinnissa omalla alueella tärkeässä roolissa on opettajan oma aktiivisuus työelämän kanssa. Oppilaitoksissa alueellisiin muutoksiin pyritään siis reagoimaan jatkuvalla kehittämisellä, aktiivisella toiminnalla, yhteistyön edistämisellä ja toteutuksella.
Mitä työelämälähtöisyys tarkoittaa verkostoissa?
Internetin verkkoyhteisöissä samoista asioista kiinnostuneet ihmiset jakavat osaamistaan, tietojaan ja taitojaan. Verkostojen avulla kommunikoidaan, ratkotaan ongelmia, rakennetaan yhteisiä sisältöjä ja kootaan yhteen jäsenten omia tuotoksia, kuten blogeja, kuvia, videoita ja linkkejä. (Suominen & Nurmela 2011, 165.)
Työelämälähtöisyys verkostoissa tukee opiskelijan oppimista sekä parhaimmillaan sitoo opiskeltavia asioita aitoihin työelämän tehtäviin ja tukee verkostoitumisen jatkuvuutta, vielä opintojen päättymisen jälkeen. Blogit, kuvat ja videot toimivat innoittajana, lisäävät tietoa, antaa toisenlaisia näkemyksiä asioihin, syventää tietoa, mahdollistaa jonkin uuden syntymistä. Verkostojen valinnassa kannattaa opetuksellisesti pohtia sitä, kuinka hyvin valitut verkostot tukevat työelämälähtöisyyttä sekä opiskelijan omaa oppimista. Opintojen päättymisen jälkeen työelämään luodut verkostot saattavat toimia loistavana työllistymisen välineenä.
Työelämän tarpeiden huomioiminen ja niihin vastaaminen opetuksen näkökulmasta kuuluu tämän päivän opetussuunnitelmaan ja velvoitetaan laissa. Opiskelijan oppimisen sitominen työelämän tarpeisiin edesauttaa opitun sisäistämistä, työllistymistä, ongelmaratkaisutaitoja ja viime kädessä tukee elinikäistä oppimista.
Miten voin ammatillisena opettajana huomioida opetuksessa työelämän kehittymisen / kehittämisen?
Modernissa yhteiskunnassa on uudenlaisia haavoittuvuuksia ja globalisaatio vaatii ihmisiltä jatkuvaa kekseliäisyyttä ja tehokkuutta. Työelämän kehittymisen ja kehittämisen vaateisiin vastaamisessa opetuksen tulisi nivoutua opiskelijoiden muihin ammatillisiin osaamisiin ja opintoihin. Osaamisen kehittäminen työelämän vaateiden mukaiseksi on tärkeää ja perustuu kysyntä- ja käytäntölähtöisyyden selvittämiseen sekä huomioimiseen opetuksen toteutuksessa. Tärkeää on huomioida autenttisten oppimisympäristöjen merkitys sekä aitojen työelämälähtöisten innovaatioprojektien toteutus esim. Living Lab, jossa toiminta käynnistyy työelämän tarpeesta.
Miten työelämätuntemusta pidetään yllä?
Työelämän edellyttämä osaaminen vaatii jatkuvaa oppimista ja itse työ tulisi nähdä oppimisen ja osaamisen kehittämisen sekä johtamisen kontekstina. Erilaisten hankkeiden avulla pyritään ennakoimaan työelämän muutostarpeet. Hankkeiden avulla pyritään ylläpitämään opettajien tiedollista ja taidollista osaamista. Verkottuneiden osaamisympäristöjen kautta eri alojen toimijat toimivat läheisessä vuorovaikutuksessa, mikä edesauttaa tietoisuuden lisääntymistä eri tahojen tarpeista.
Opettajien työelämäosaamista pidetään yllä säännöllisin ammattiopettajille suunnatuin työelämäjaksoin ja tiiviin työssäoppimisverkoston avulla. Ammattiosaamisen näyttöjen sijoittuminen työssäoppimisjaksoihin pakottaa opettajat tietoisiksi työelämän pienistäkin muutoksista. Lakisääteiset ammattiosaamisen neuvottelukunnat ovat ajantasaisia työelämäyhteyksiä. Niiden ongelmana on tosin harvoin vaihtuvat jäsenet ja pieni edustajakunta.
Pitäisikö opettajan jalkautua tietyin väliajoin työelämään?
Kyllä olisi erittäin suotavaa, että opettajat jalkautuisivat työelämään. Jonkinlaiset tutustumiskäynnit oman koulutusalan käytännön työhön olisivat tarkoituksenmukaisia tapoja ylläpitää tieto-taitoaan työelämästä ja pysyä ajan tasalla. Opettajien (hankerahoitteiset) työelämäjaksot ovat juuri tätä varten.
Oppimisen painopisteen siirtäminen työelämän ja työssäoppimisen suuntaan tarjoavat myös opettajille mahdollisuuden pysyä aikaisempaa paremmin mukana voimakkaasti ja nopeasti muuttuvan työelämän ja teknologian kehityksessä. Työssä oppiminen merkitsee uusia välineitä opetussuunnitelmien kehittämistyöhön lisääntyneen työelämäyhteistyön ja laajentuneen opetusympäristönä myötä. Yhteistyön onnistumisessa ja dialogin aktiivisuudessa opettajalla onkin merkittävä rooli.
Miten ammatillinen opettaja voi kasvattaa työelämäyhteyksiään ja -verkostojaan?
Ensinnäkin opettajan asenteella on suuri vaikutus työelämäverkostojen luomisessa. Verkostojen luominen on pitkäjänteistä työtä ja vaatii aikaa, jaksamista ja jopa työpaikkojen huonojen sijaintien vuoksi valmiutta liikkua pitkiäkin välimatkoja. Verkostoituminen työelämän kanssa on siis tapaamisia, yhteistyöpalavereihin osallistumista ja tutustumista työelämän asiantuntijoihin, joten pitää olla valmius uutena opettajana kasvattaa työelämäyhteyksiä vaikkakin se vaatii paljon resursseja. Sosiaalisesti ulospäin suuntauneen ja luonteeltaan aktiivisen opettajan on helpompi hankkia uusia työelämäverkostoja ja toimia verkostoissa mukana. Opettajalta tulisi olla tietynlaista uteliaisuutta ja avarakatseisuutta luodakseen uusia yhteistyöverkostoja.
Missä some-verkostoissa opettajan kannattaisi olla mukana, kun kontekstina ovat työelämälähtöisyys ja aluevaikuttavuus ja minkälaisella roolilla?
Sosiaalisessa mediassa opettajalla on kolme roolia: yksityishenkilö, ammattilainen ja opettaja. Kullakin osa-alueella on oma strategiansa, joita opettajan tulisi noudattaa ja joista selviää, mitkä verkostot palvelevat eri tarpeita parhaiten. Aina on hyvä muistaa, että some-materiaalien ollessa pääsääntöisesti julkisia, vaikuttavat ne sekä minä- että yrityskuvaan. Yhtenä lähtökohtana voisi olla selvittää aluksi millä organisaatioilla tai niiden edustajilla on samoja asiantuntijuuksia ja kiinnostuksen kohteita ja sen pohjalta ryhtyä luomaan oma personal learning network (PLN). LinkedIn on yksi mainio palvelu ammatillisen verkoston luomiseen.
Miten ammatillinen opettaja voi omalta osaltaan tukea työelämästä nousevien tarpeiden kanavoimista, jos oppilaitoksen tavoitteena on "palvelua yhdeltä luukulta" ?
Palveluammatin edustajana opettajalla on paras tieto organisaatiostaan, jolloin hän voi helposti “ottaa koppia” ja toimia asian koordinaattorina, jos ei itse suoranaisesti pysty auttamaan. Tämä edellyttää vilpitöntä auttamisen halua ja monesti tosin myös venymistä oman mukavuus- ja vastuualueen ulkopuolelle. Olemalla aktiivisesti mukana työelämän muutoksissa, tiedostaen työelämässä tapahtuvat muutokset ammatillinen opettaja on loistavasta tukemassa ajatusta “palvelua yhdeltä luukulta”.
Ammattikorkeakoulu maailmassa alueellisia yhden luukun palveluja ovat palvelu muodot, joissa kaikki korkeakoulutoimijat tarjoavat osaamistaan työelämälle yhteisen yksikön tai portaalin kautta. Useilla alueilla korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten lisäksi liittoumiin kuuluu kaupunkeja, kuntia, yrityksiä, kauppakamareita ja yrittäjäjärjestöjä.
Minkälaisia ammatinhallintaan liittyviä taitoja opettajalla pitäisi olla työelämälähtöisessä toimintaympäristössä?
Opettajan tulisi työssään olla työyhteisöllinen osaaja, koulutuksen ja työelämän verkosto-osaaja, opiskelijan kohtaaja ja kuuntelija, oppimisprosessin tukija ja ohjaaja sekä oman ammattialansa kehittäjä ja itsensä uudistaja. Lisäksi opettajalla tulisi olla kiinnostusta oman substanssinsa kehittämiseen, teknologisiin ratkaisuihin, näkemystä tulevista kehityssuunnista, yleistietoa maailman tilanteista, kiinnostusta ja uteliaisuutta. Hyviä ominaispiirteitä ovat myös halu kehittää edustamaansa oppilaitosta ja oppilaita sekä liike-elämää. Erityisesti nykypäivän opettajalla tulisi olla näkemystä ja taitoja kokonaisuuksien hallintaan, vuorovaikutustaitoja (dialogitaitoja) sekä soveltamisen, kehittämisen ja monistamisen kykyjä.
Miten työelämälähtöisyys näkyy opettajan arkityössä?
Päätoimisen opettajan tehtävänä on opetus- ja ohjaustyö sekä niihin liittyvien muiden tehtäviensä ohella myös kehittäminen alansa opetusta ottaen huomioon työelämän kehitys ja osallistuminen ammattikorkeakoulun määräämään ammattitaitoa ylläpitävään ja kehittävään koulutukseen sekä perehtyminen työelämään. (Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista §23).
Työelämälähtöisyys näkyy ainakin yhteistyömuodoissa, joista tärkeimipiä ovat työharjoittelut, opinnäyte-, projektityöt ja vierailijaluennoitsija toiminta. Opettajat voisivat olla myös mukana työpaikoilla työmenetelmien ja osaamisen kehittämisessä sekä tutkimisessa. Työelämälähtöisyys näkyy opettajan arkityössä myös asiantuntijaverkostoihin kuulumisena, yrittäjämäisen ajattelun ja asiakaspalveluhenkisyyden lisäämisenä sekä oman osaamisen jatkuvana kehittämisenä (ml. ohjaaminen, motivointi ja johtaminen). Näiden lisäksi tarvitaan tilanneherkkyyttä, avointa osallistuvaa asennetta, prosessimaista ajattelua sekä epätäydellisyyden hyväksymistä.
Lähteitä & ajatusten aktivoijia:
Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2003/20030352#Pidm1415008
Kehittämissuunnitelma 2011-2016
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2012/liitteet/okm01.pdf?lang=fi
Työssäoppimisen opas koulutuksen järjestäjille. 2002.
http://www.oph.fi/download/49230_tyossaoppimisen_opas_koulutuksen_jarjestajille.pdf
Kastarinen, M. & Rokkila, J. 2007. Opettajan ammattiaidon kysymyksiä.
Helander, J. 2009. Ammatillisen opettajan käsikirja. Saarijärvi: Saarijärven Offiset.
Suominen, R & Nurmela, S. 2011. Verkko-opettaja. Helsinki: WSOYpro Oy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti